Redundanssi tarkoittaa varajärjestelmien käyttöä, esimerkiksi niin että jotain kriittistä tehtävää hoitaa kaksi riippumatonta järjestelmää. Kun ankkuria rakentaessa tehdään yhtään mitään monimutkaisempaa kuin solmitaan köysi kahdeksikkosilmukalla ison puun ympärille, ankkurista tehdään redundantti (engl. redundant, ylimääräinen).
Redundantti ankkuri on sellainen, jossa minkään yksittäisen osan poistaminen ei johda ankkurin pettämiseen – ankkurissa on siis kaksi toisistaan riippumatonta puolikasta.
Redundanssin tarkoitus ei ole puolittaa kuormaa vaan pienentää vian todennäköisyyttä. Se ei siis lisää lujuutta vaan luotettavuutta. Esimerkiksi: jos on vain puita, jotka juuri ja juuri kestävät 100kg kuorman, niitä yhdistämällä ei saa kunnollista laskeutumisankkuria, vaikka ottaisi kuinka monta puuta. Jokaisen pisteen on sinänsä oltava “riittävän” luja.
Pikemmin asia menee niin päin, että yhden pisteen käyttäminen on perusteltava erikseen. Iso puu tai sillan teräksinen pilari ovat massiivisesti ylimitoitettuja ankkurin rakentamista ajatellen. Tällöin pelkän kahdeksikkosilmukan (solmu) yksinkertaisuus verrattuna rakennettuihin ankkureihin painaa enemmän. Redundanssi on lopulta inhimillisen erehdyksen varalta. Tästä ei kannata loukkaantua eikä etenkään ajatella olevansa immuuni inhimillisille erehdyksille, vaikka kyse on yksinkertaisista asioista. Sama koskee meitä kaikkia.
Myös ristiintarkastaminen on sukua redundanssille ja kalliokiipeilyn perusasioita: Varmistaja ja kiipeilijä tarkastavat toistensa valjaat, solmut ja varmistus-/laskeutumislaitteita säännöllisesti kiipeilyn lomassa. Geokätköilijä saattaa olla kokonaan yksin liikenteessä tai ainakin ainoana kiipeilyä tuntevana porukassa, jolloin ristiintarkastaminen ei onnistu. Ilman ristiintarkastusta ei pidä kiipeillä.
Innokkaimmat voivat lukea lisää ajatuksiani aiheesta täältä.