Sarjan ohjeet eivät sellaisenaan anna mitään valmiuksia kiipeilyyn, köysilaskeutumiseen tai korkealla työskentelyyn. Ei anna kurssin omainen tapahtumakaan, jota varten ohjeet on tehty. Lisäksi on tärkeää tuntea ja ymmärtää välineensä sekä rakenteet tai puut joihin rakentaa ankkurin, tietää sataprosenttisen varmasti mitä tekee ja tehdä se omalla vastuullaan.
Tapahtumassa tutustutaan melko pinnallisesti muutamiin perustekniikoihin, mutta aiheiden kirjo ylittää minkä tahansa vastaavan pituisen kalliokiipeilykurssin. On siis hyväksyttävä, että tuskin kukaan oppii kaikkea tilaisuudessa esiteltävää. Ainakaan tämä ei tapahdu kurssin aikana vaan omalla sinnikkäällä harjoittelulla kuukausien, ehkä vuosien mittaan. Harjoittelu on aloitettava paikassa, jossa ei ole putoamisen vaaraa ja jatkettava näin kunnes riittävä rutiini on saavutettu. Tästä ohjeesta on jätetty tarkoituksella pois kaikki sellaiset tekniikat, jotka kuitenkin on opeteltava alusta lähtien käytännössä – ne vain mainitaan.
Syrjäisessä paikassa matalaankin puuhun köydellä kiipeäminen tai pieneltäkin kalliolta laskeutuminen on vaarallista. Putoaminen on vain yksi vaaroista: köyden varaan jumiin jääminen voi olla yhtä hankala tilanne. Suomessa ei ole vuoristopelastajia, joten jos pelastuslaitoksen nostolava ei yletä paikalle, saattaa valjaissa joutua viettämään tuntikausia. Jo pelkkä valjaiden varassa roikkuminen käy pidemmän päälle vaaralliseksi.
Pelastustaitojen harjoittelua omin päin ei missään tapauksessa voi suositella. Poikkeuksena yksinkertainen itsensä pelastaminen. Esimerkiksi köyttä pitkin nousemista pulmalliseksi äityneessä laskeutumistilanteessa kannattaa harjoitella pahan päivän varalle. Toinen turvallisessa paikassa harjoittelemisen arvoinen asia on laskeutuessa backup-solmuun törmääminen.
Vielä yksi tärkeä neuvo: Älä luota sen kummemmin ns. maalais- kuin kaupunkilaisjärkeen. Luota kaikkein suosituimpiin vallitseviin tapoihin, Suomen Kiipeilyliiton (SKIL) ja vastaavien kansainvälisten organisaatioiden ohjeisiin sekä välineiden käyttöohjeisiin.