Lehmänhäntä on kiipeilijän henkilökohtainen napanuora, valjaisiin kiinnitettävä, noin käden mittainen köydenpätkä tai nauhalenkki jolla voi turvallisesti kiinnittää itsensä ankkuriin. Lehmänhännän päässä on tätä varten sulkurengas (yleensä mielellään iso).
PAS on turvallinen tapa järjestää itselleen lehmänhäntä. Se on lujista (22kN) nauharenkaista koottu ketju, jonka idea on että minkä tahansa lenkin varaan on turvallista ripustautua. Näin lehmänhännästä saa helposti säädettyä tarpeen mukaan eri mittaisen. PAS kiinnitetään leivonpäällä valjaiden varmistuslenkkiin tai varmistuslenkin rinnalle (katso käyttöohje).
Daisy chain ei ole lehmänhännäksi tarkoitettua materiaalia! Edelleen saattaa saada kokeneilta kiipeilijöiltä – ja jopa alan liikkeestä – suosituksen käyttää sellaista lehmänhäntänä, joten ole erityisen tarkkana tässä asiassa.
Jos ei jostain syystä raaski ostaa PAS:ia, tee lehmänhäntä kiinnittämällä nauhalenkki leivonpäällä valjaisiin ja tekemällä nauhalenkkiin solmuja niin että saat muutaman “osaston”. Jos käytät ohutta, esimerkiksi dyneemanauhalenkkiä, käytä solmuina kahdeksikkoja. Leveässä nailonissa umpisolmut ovat ok. Jos säilytät tällaisen lehmänhännän solmittuna, ole erityisen kriittinen sen suhteen, miten solmun kohta nauhalenkistä jakselee. Solmu kuormittaa jatkuvasti samaa kohtaa, eikä materiaalin silmämääräinen tarkastaminen onnistu. Joudut luultavasti vaihtamaan nauhalenkin niin usein, että PAS tulisi lopulta halvemmaksi.
Putoamisen pysäyttämisestä
Se, että on ankkuriin kytkettynä maahan asti putoamisen estävällä tavalla, ei vielä tee putoamisvaarallisesta toiminnasta turvallista. Kytköksen, oli se sitten köysi tai lehmänhäntä, on myös oltava riittävän joustava ja pitkä putoamismatkaan nähden, muuten äkkipysäys aiheuttaa yllättävän helposti vammoja.
On tärkeää oivaltaa, ettei ainoastaan pudottu matka ratkaise: saattaa olla selälle vaarallisempaa pudota metri metrin mittaisen köyden varaan kuin vaikka puolitoista metriä kolmen metrin köyteen. Kun nimittäin köysi pitenee, lisääntyy myös sen nykäysvoimaa vaimentava jousto.
Älä ikinä varaudu putoamisvaaraan kiinnittymällä millään löysällä materiaalilla ankkuriin, vaikka uhkaava putoamismatka olisi alle metrin. Lopputulos voi olla kuin putoaminen betonille takapuolelleen. Erityisesti tämä koskee lehmänhäntää, koska sen tyypillisistä materiaaleista puuttuu iskua vaimentavaksi tarkoitettu jousto-ominaisuus.
Löysä tarkoittaa siis sellaista joka sallii putoamisen ennen kuin pysäyttää sen. On eri asia estää putoaminen kiinnittymällä köydellä tai lehmänhännällä niin, ettei edes pääse paikkaan jossa on putoamisvaara.
Geokätköilijälle voisi olla houkutteleva ajatus kiivetä puuhun kiinnittymällä yhteen oksaan kerrallaan kahdella lehmänhännällä. Ennemmin tai myöhemmin siinä touhussa helposti päätyy nousemaan sen oksan päälle, johon on kiinnittynyt. Kun yhdistetään nykäyksen aiheuttaman selkävamman riski siihen, että vammautunut olisi puussa jumissa, seuraukset voivat olla kauheita.
Oksien kiipeäminen varmistettuna on huomattavasti edistyneempää puuhaa kuin köyttä pitkin nouseminen tai laskeutuminen. Järjestän aiheesta jatkokursseja.
Lehmänhännän käyttäminen ja käyttämättä jättäminen
Ota huomioon edellä selitetty nykäysvoima. Lehmänhännän ei ideaalitapauksessa pitäisi koskaan olla löysä, kun se on kiinnitetty ankkuriin. Vähintään on pysyttävä niin alhaalla suhteessa ankkuripisteeseen, että oma pääsi lehmänhännästä on alempana kuin ankkuri – eli ettet pääse putoamaan ainakaan enempää kuin lehmänhännän pituuden. Jo lehmänhännän pituuden mittainen vapaa pudotus suoraan lehmänhännän varaan vaarantaa selkäsi, joskin todellisuudessa putoaminen on aina vähän “keinahtava”.
Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi sillan kaiteen yli meneminen täysin turvallisesti lehmänhännällä varmistettuna on käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Kannattaa mieluummin kiltisti “laskeutua”, vaikka sitten olisi perillä heti kaiteen ylitettyään. Koko pitkää köyttä ei tarvitse laskea alas jokeen/tielle/tms., eikä köyden edes tarvitse olla kovin pitkä. Varmista vain, että pääset takaisin ylös, jos ei ole mahdollisuutta laskeutua alas asti, ja muista pysäytyssolmu.
Toinen huomionarvoinen seikka lehmänhännästä on sulkurenkaan kytkeminen asioihin. Harvaa sulkurengasta saisikaan mihinkään yli tuuman paksuiseen tankoon, eikä sulkurenkaita ole tarkoitettu kuormitettavaksi millään yli 12 mm halkaisijaisella putkella, lenkillä jne. Kalliokiipeilyssä sulkurenkaita kiinnitetään asioihin, jotka on sitä varten suunniteltu: niissä on riittävän luja ja ohut metallinen tai tekstiilimateriaalista tehty lenkki. Puista, silloista tai muista rakenteista ei tällaisia juuri löydy. Vaikka saisitkin sulkurenkaan ujutettua asian ympärille, asia ei ole tarpeeksi luja (oksa, sillan kaiteen ohut teräspinna?) tai sulkurengas kuormittuu rumasti (ei roiku vapaana vaan vääntyy).
Tällöin kyseeseen tulee takaisinklippaaminen. Voit joko kiertää lehmänhännän koko ankkurina toimivan kappaleen ympäri ja takaisin valjaiden varmistuslenkkiin. Tai vaihtoehtoisesti johonkin PAS:n lenkeistä, mikäli lehmänhäntäsi ei ole tarpeeksi pitkä. ÄLÄ “hirtä” kappaletta lehmänhännällä, sillä se johtaa sulkurenkaan rumaan kuormittumiseen.
