Köyden kiinnitystä puuhun, rakenteeseen tms. kiipeilyä tai laskeutumista varten kutsutaan ankkuriksi. En suosittele ankkurien tekemiseen muuta kuin mitä SKIL linjaa: Yksi vähintään 30cm halkaisijainen, terve ja tukevasti juurtunut puu tai kaksi vähintään 15cm vastaavaa. Kaikki muut muodostelmat ja rakenteet ovat täysin oman harkinnan mukaan ja omalla vastuulla käytettäviä. Tai no, ei Kiipeilyliitto vastaa niistä puistakaan, muuttaa vain ohjeistustaan jos ihmisiä alkaa kuolla. Tuskin alkaa, nuo paksuudet ovat aika varman päälle ja lisäksi tarkoitettu kiipeilijän putoamisen kestävän ankkurin tarpeisiin. Pelkkä laskeutuminen aiheuttaa paljon pienempiä kuormia.
Kaikkein varmin ankkuri on mainittu terve ja vähintään 30cm paksu puu. Kahdeksikkosilmukalla (solmu) sellaisen ympärille kiinnitetty köysi on melkein turvallisinta, mitä toivoa saattaa (ottaen kuitenkin huomioon terävän kallionreunan ja muut sellaiset seikat – ks. köysisuoja).
Jos kuitenkin käytät jotain sekalaisia teräsrakenteita, kuten sillan kaiteita, on vähintäänkin osattava kahden pisteen yhdistäminen yhdeksi ankkuripisteeksi. Silloin joudutaan yleensä lisäämään nauhalenkkejä ja sulkurenkaita.
Kahden pisteen yhdistämisessä pitää ottaa huomioon:
- Molemmat pisteet ovat koko ajan kuormituksessa tai ainakin hyvin lähellä sitä – jos toinen piste pettää, kuorman on tultava toisen varaan mahdollisimman pienellä “romahduksella”.
- Ankkurin kulma ei saa ylittää 90 astetta.
Huomaa, että sulkurengasta ei yleensä saa turvallisella tavalla kiinni mihinkään ankkurin pisteenä käytettävään kappaleeseen (puu, tolppa, kaide jne.). Vaikka jokin luja teräslenkki sattuisikin olemaan riittävän pieni, riski sulkurenkaan vääntymisestä on yleensä suuri. Sulkurenkaan on siis saatava heilua vapaasti ja asettua ainoastaan kuorman ansiosta luonnolliseen suuntaansa. Summa summarum: tarvitset puun, tolpan tai sillan kaiteen ympärille aina nauhalenkin tai solmitun köyden. Nauhalenkkeihin voi kiinnittää sulkurenkaat ja niihin vaikka laskeutumisköyden.
Seuraavassa näytetään muutamia esimerkkejä kiinteän köyden ankkurointitavoista. Älä käytä niitä sellaisenaan mallina. Kuvat ovat lähinnä muistin avuksi kurssin jälkeen ja antamaan ideoita. Kiipeilijän on itse ymmärrettävä kunkin välineen ja solmun ominaisuudet ja sopivuus.
Jos opettelee alppiperhosen ja korvaa sillä edellisen esimerkin siansorkan, saadaan köysiteknikkojen suosima ankkuri nimeltä “Y-hang”. Jos edelleen opettelee solmimaan alppiperhosen pujottamalla, Y-hangilla voi pienen vaivan näkemällä rakentaa kahden pisteen ankkurin käyttämällä pelkkää köyttä (kuva alla oikealla). Jos lähdet tälle tielle, opiskele ensin solmut kaikessa rauhassa todella hyvin ja niin, että tiedät niiden olevan oikein.
