Geokätköilijän kiipeilykurssi

Joskus kätkö on puussa. Joskus tekee muuten vain mieli mennä puuhun ja geokätköily on hyvä tekosyy.

Puihin kiipeileminen on yleensä OK. Puistoissa ja toisten pihoilla ei tietenkään pidä kiipeillä ilman lupaa. Ei myöskään pidä käyttää menetelmiä, jotka vaarantavat puun hyvinvoinnin. Arbotistit, puukiipeilyn ammattilaiset, eivät välttämättä käy samassa puussa kovin usein. Lisäksi heillä on taito käyttää välineitään niin, ettei puulle koidu liikaa vahinkoa. Puukiipeilyä vaativa geokätkö taas toivottavasti houkuttaa kymmeniä harrastajia pyrkimään samaan puuhun, joten hellävaraisuus on valttia.

Järjestämiäni geokätköilijöiden kiipeilykursseja myy kivenalla.fi. Etsi verkkokaupasta sopiva ajankohta ja varaa paikka! Kurssit ovat yleensä pääkaupunkiseudulla, mutta tilauksesta voidaan järjestää kurssi muuallakin.

Kurssin teemat

Kurssini ovat hyvin tiiviitä ja intensiivisiä, neljän tai kuuden osallistujan työpajoja. Pedagogisesti aihe on hyvin haastava eli mielenkiintoinen: kuinka antaa aloittelijalle sellaiset työkalut, joista on hyötyä mutta ei liikaa vaaraa. Myös teknisesti: moni ei ole halukas maksamaan välineistään satoja euroja, mutta kaikkien menetelmien on oltava riittävän turvallisia.

Huomio! Kiivetessään puuhun tai laskeutuessaan kalliolta geokätköilijä ottaa tietoisen riskin. Valitsin edellä sanani harkitusti: liikaa vaaraa ja riittävän turvallista. Kurssilla pidän itse huolen osallistujan turvallisuudesta, mutta harrastaessaan jokainen päättää itse hyväksymänsä riskin tason ja on vastuussa siitä, että osaa arvioida riskit.

Kurssin pääsisällöt ovat:

  • Köyden varassa oleminen, köyttä pitkin nouseminen
  • Laskeutumisköyden ankkuroiminen
  • Köysilaskeutuminen kalliolta
  • Köyden saaminen puuhun

Menetelmät perustuvat pääasiassa kalliokiipeilyn välineisiin:

  • Istumavaljaat (EN 12277)
  • Vähäjoustoinen köysi (EN 1891)
  • Petzl Grigri
  • Kypärä
  • Muuta pientä

Olen itse paljon muutakin kuin kalliokiipeilijä, ja pidän tärkeänä ettei kurssia vahingossa järjestetä kalliokiipeilyn perspektiivistä. Kalliokiipeilijät nimittäin eivät juurikaan nouse köyttä pitkin, suurin osa ei ollenkaan, eikä varsinkaan puuhun.

Kurssin opetussuunnitelma on vähintään kunnianhimoinen. Mukana on paljon elementtejä kalliokiipeilyn peruskurssilta, mutta monissa asioissa mennään pidemmälle. Tässä vertailua:

Kalliokiipeilyn peruskurssi:

  • Kiipeilijän varmistaminen
  • Ankkurien rakentaminen puita käyttämällä
  • Ankkurien rakentaminen pultteja käyttämällä
  • Köysilaskeutuminen kalliolla

Kiipeilykurssi geokätköilijöille:

  • Köyden varassa riippuminen, nouseminen
  • Laskeutumisankkurin rakentaminen puita käyttämällä
  • Köysilaskeutuminen kalliolla
  • Köyden ankkuroiminen puuhun maasta käsin

Varusteet

Kuten lueteltujen varusteiden EN-standardikoodeista saattaa päätellä, kiipeilyä ei harrasteta millä tahansa välineillä. Välineitä ei myöskään sovelleta eikä käytetä maalaisjärjellä. Tässä on muutama sana varusteista – älä missään tapauksessa ota tätä minkäänlaisena opastuksena niiden käyttöön!

Köysi on kiipeilijän perusväline. Geokätköilijän on ymmärrettävä, ettei hän puuhun köydellä noustessaan tai kalliolta laskeutuessaan ole kiipeilijä siinä mielessä kuin kiipeilytarvikkeita myyvässä liikkeessä asia ymmärretään. Geokätköilijän on liikkeessä pyydettävä laskeutumisköyttä ja tarkastettava että myyjä ymmärsi; köyden on oltava standardin EN 1891 mukainen.

Kalliokiipelijät putoavat joskus pitkiä matkoja löysänä olevan köyden varaan, joten varsinaisen kiipeilyköyden (EN 892) on joustettava putoamisenergiaa imien ja iskua vaimentaen.

Vähemmän joustava EN 1891 -köysi eli “semistaattinen” köysi on sekin melko joustava, mutta tosiaan yleensä kiipeilyssä lähinnä laskeutumiseen tai ankkurien rakentamiseen käytetty. Vähemmän joustava köysi ei pompota nousevaa tai laskeutuvaa niin paljon, joten toiminta on tehokkaampaa ja mukavampaa. Samalla köysi kärsii vähemmän hangatessaan kalliota vasten.

Köysisuoja on silti välttämätön varuste. Sellaisia saa kaupasta ihan varta vasten suunniteltuna, mutta reppu, kynnysmaton kappale tai itse lujasta kankaasta ommeltu suoja ovat myös toimivia vaihtoehtoja. Muista kiinnittää suoja niin, ettei se pääse putoamaan kenenkään päälle. Puussa köysisuoja suojaa myös puun kuorta.

Valjaita pitää sovittaa ennen ostamista. Niitä sovitetaan roikkumalla niiden varassa. Jos kaupassa ei ole tähän mahdollisuutta, se ei luultavasti ole kovin pätevä kiipeilytarvikkeiden jälleenmyyjä. Valjaissa on vaihtelevia määriä solkia, joten niitä saa säädettyä eri tavalla eri käyttäjille ja eri vaatetuksille.

Valjaissa on eroja myös hihnojen leveydessä ja pehmusteiden määrässä. Kalliokiipeilijä pyrkii olemaan mahdollisimman vähän valjaiden varassa, kun taas geokätköilijä lähtökohtaisesti istuu koko ajan valjaiden varassa laskeutuessaan tai kiivetessään puuhun köyden avulla. Valjaiden on siis hyvä olla sellaiset, etteivät jalat puudu kymmenen minuutin rupeamalla.

Istumavaljaat edellyttävät jatkuvaa, joskin kevyttä tasapainon pitämistä ja keskivartalon aktiivisuutta. Jos vartalon painopiste sattuu olemaan korkealla (esimerkiksi hyvin harteikkaalla mutta ei kovin painavajalkaisella), tämä saattaa tottumattomalle olla ajan mittaan raskasta. Siinä tapauksessa voi käyttää kokovaljaita, jotka tukevat myös selkää. Kurssilla totutellaan rauhassa valjaiden varassa istumiseen ja jokainen saa käyttöönsä juuri sopivan kokoiset ja tyyppiset valjaat.

Grigri on laskeutumislaite. Se on tietenkin vain yhden valmistajan yksi tuote, mutta siinä määrin vallitseva markkinoilla ja kentällä, että grigrin voi ymmärtää myös yleisnimenä. Grigri tarrautuu köyteen eikä juurikaan suostu päästämään sitä kuin toiseen suutaan – alaspäin (jolloin siis itse laite liikkuu köyttä pitkin ylöspäin). Tämä edellyttää, että köysi on oikeanlainen ja asennettu oikein. Lisäksi grigrin alapuolella olevaa löysää köyttä on koko ajan varmuuden vuoksi pidettävä kädessä. Tästä seuraa omat kommervenkkinsä etenkin ylöspäin liikuttaessa. Köyteen on solmittava varosolmu jos halutaan kädet vapaiksi, kuten nyt vaikka kätköä logatessa toki halutaan!

Grigri päästää köyttä toiseenkin suuntaan, kun sen kahvasta vedetään jolloin jarru aukeaa. Kiipeilijä siis laskeutuu. Tällöin on erityisen tärkeää kontrolloida laskeutumisvauhtia pitämällä grigrin alapuolella olevaa köyttä nyrkissään ja valuttaa sitä hallitusti otteensa läpi. Pelkkä kahva on vaarallisen tunnoton ja siitä on vaikeaa päästää irti paniikin iskiessä.

Niin sanotulla palomiesvarmistuksella voi poikkeustapauksessa mahdollisesti lisätä turvallisuutta. Kuten sanottu, kun grigrin tai muun laskeutumislaitteen alapuolella olevaa köyttä kiristää, laite pysähtyy. Maassa oleva toveri voi siis pysäyttää hallitsemattomasti vajoavan laskeutujan vetämällä köyden lujasti kireälle. Turvallisuus ei missään tapauksessa saa perustua tähän! Menetelmä ei ole riittävä varmistus osaamattomalle laskeutujalle.

Kannattaa myös huomioida palomiesvarmistuksen kääntöpuoli. Jos köysi on jostain syystä alapäästään jumittunut johonkin sivulle, sillä saattaa pystyä laskeutumaan kunnes köysi kiristyy tarpeeksi laskeutujan ja sivussa olevan jumin välillä. Pidä siis huoli, että köysi roikkuu vapaana.

Riitti köysi maahan asti miten varmasti vain, laskeutumisköyden alapäässä on aina oltava solmu, joka estää köyden pään läpi laskeutumisen! Köyden yllättävä kesken loppuminen laskeutuessa on yksi tavallisimmista kiipeilyonnettomuuksien tyypeistä. Kaksoisumpisolmu on hyvä hengenpelastaja.

Tarraimet ovat vaihteleva joukko välineitä, joilla kireään köyteen pystytään tarttumaan. Grigri toki tarttuu köyteen, mutta se myös pakottaa köyteen mutkan ja toisaalta jumittuu paikoilleen sitä tiukemmin, mitä kireämmälle köysi alapuolelta vedetään. Köyttä pitkin nouseminen edellyttää kahteen köyden kohtaan tarraamisen aivan kuten kävely vaatii kaksi jalkaa: paino asetetaan vuoroin kummankin tarraimen varaan jotta toista voitaisiin siirtää ylöspäin. Siispä grigrin yläpuolelle on laitettava tarrain, joka toimii myös kireässä köydessä.

Yksinkertaisimmillaan sellainen on prusik-lenkki, jolla voi sitoa köyteen tarttuvia kitkasorkkia. Tällaisen saa kurssilta muistoksi ja käyttöesineeksi, samoin perustaidot kitkasorkkien sitomiseen. Grigrin kanssa käytettäväksi sopivat klemheist ja kolmen kierroksen prusik. Jos tykkää kiiltävistä ja kilisevistä esineistä, on tarjolla monenlaisia mekaanisia tarraimia kuten nousukahvoja.

Kiiltävät ja viranomaisvaatimuksia täyttävät välineet eivät välttämättä ole halpoja. Aloittelija tarvitsee valjaat, köyden, kypärän, grigrin, prusik-lenkin ja muutaman sulkurenkaan sekä nauhalenkin. Hinnat ovat suurin piirtein, alkaen:

  • Valjaat 50€
  • 50m köysi 125€
  • Kypärä 50€
  • Grigri 70€
  • Sulkurengas 10€
  • Nauhalekki 7€

Jos kuulostaa pahalta, voi aina jakaa kustannuksia tuttujen kesken. Esimerkiksi köyden ei tarvitse olla ikioma. Käytettyjen kiipeilytarvikkeiden ostamista kuitenkin pidetään yleensä huonona ajatuksena. Laitteen tai tarvikkeen historia on tunnettava että sen kunnon voi arvioida.

Kurssi on hyvä tilaisuus kokeilla kiipeilyä perusvälineillä ja hienostuneemmillakin ilman mittavaa taloudellista sitoutumista.

Kurssin jälkeen

Kurssin jälkeen et valitettavasti ole automaattisesti kiipeilijä. Valmiiksihan tällä uralla ei koskaan tule, jos on fiksu. Itsenäiseksi toimijaksi oppiminen vaatii useita harjoituskertoja.

Omin päin kiipeilemään lähteminen on asia, jonka riskejä kannattaa kunnioittaa. Kalliokiipeilyssä ei juurikaan kiivetä yksin, vaan turvallisuus perustuu toisiaan varmistavan parin tai ryhmän eli köysistön yhteistyöhön, esimerkiksi varusteiden ristiintarkastamiseen. Köysiteknikot, joka työkseen roikkuvat köysien varassa vaikkapa tuulivoimalaa huoltaakseen, eivät ikinä toimi yksin. Paikalla täytyy aina olla toimintavalmis kollega, joka ristiintarkastaa varusteet ja hallitsee köysistä pelastamisen perusasiat.

Tarkoitukseni ei ole pelotella eikä karkoittaa ketään mainion harrastuksen liepeiltä! On vain osattava kunnioittaa köyden varassa toimimisen riskejä, joista putoamisen lisäksi kannattaa huomata jumiin jääminen. Ennen kuin menet tilanteeseen, mieti, miten siitä pääsee pois. Mieti myös, miten siitä pääsee pois jos vaikka saa silmänsä täyteen roskaa (puussa hyvin todennäköistä – käytä suojalaseja) tai väsyy pahasti. Vasta koneneena kiipeilijänä kannattaa suostua tilanteeseen, josta ei pääse välittömästi pois, esimerkiksi vain laskeutumalla grigrillä.

Ota vakuutus. Suomessa on tietysti mainio julkinen erikoissairaanhoito, joten kukaan vakavasti loukkaantunut ei jää ilman hyvää hoivaa. Kaikki kommellukset eivät välttämättä johda vakaviin loukkaantumisiin, ja vaikkapa vain nyrjähtäneeseen nilkkaan saattaa haluta hoitoa yksityisellä lääkäriasemalla. Vakuutusyhtiöt ottavat kaiken kiipeilyyn liittyvän melko tosissaan, joten selvitä etukäteen että tapaturmavakuutuksesi kattaa kiipeilyn. Tarvitset vähintään urheilulaajennuksen. En sinänsä pidä rauhallista, vastuullista ja oikealla vaativuustasolla harrastettavaa puukiipeilyä ja köysilaskeutumista yhtään sen onnettomuusalttiinpana kuin maastossa liikkumista ylipäätään.

Nähdään kurssilla!

Tuomas